"Kala ui vedessä. Mitä se meille itsemme toteuttamisesta opettaa?"
Topi
havainnoija

Mielelle on tärkeää ymmärtää, mitä tapahtuu seuraavaksi, millainen polkuni on ja mitkä sen eri askeleet ovat. Millaisen suunnitelman sen toteuttamiseen tarvitsen ja mitkä kaikki asiat tulee tietää ennalta, jotta voin aloittaa ja astua totuudellisia askeleita eteenpäin? On totta, että kaikelle on paikkansa ja ajoituksensa, mutta hyvin usein jämähdämme tärkeältä tuntuvien asioiden edistämisen kanssa siksi, että uskomme, että meiltä puuttuu vielä taitoja, ominaisuuksia tai esim. maallista omaisuutta näitä asioita toteuttaaksemme. Voi olla vaikeaa luottaa siihen, että elämä kantaa meitä eteenpäin askel askeleelta ja samalle opimme sen, mikä on oleellista taas seuraavan askeleen ottamiseen samalla saaden myös kaiken sen, mitä kulloiseenkin hetkeen tarvitsemme. Askeleet voivat etukäteen tuntua tyhjän päälle astumiselta, paljaana ja haavoittuvaisena olevalta, ehkä joissain tapauksissa jopa sosiaaliselta kuolemalta. Omaa totuuttamme kohti liikkuessamme saatamme kokea tietyllä tasolla yksinäisyyden ohimeneviä tunteita, mutta paradoksaalisesti samaan aikaan se on ainoa olemisen tila, jossa voimme kokea aitoa yhteyttä itseemme ja sitä kautta kaikkeen ympärillä olevaan, mukaanlukien muihin ihmisiin. 

 

Yhteiskuntaan osallistuminen, vaikuttaminen ja muutoksen tekeminen vaatii välillä myös suunnitelmia ja ajatustyötä. Siispä on hienoa, että meillä on supertyökalu nimeltään mieli sellaista toimintaa varten. Kuitenkin, kun lähdemme elämään Itsemme näköistä elämää, mielen voi olla vaikeaa ymmärtää polkuamme, jossa ei välttämättä ensisilmäyksellä näytä olevan täysin loogista suuntaa ja sellaista lineaarisuutta, johon mielemme on tottunut. Mieli luo tarinaa ja elää ajan maailmassa, ja itsemme todeksi eläminen ei aina seuraa lineaarista aikajanaa, se ei aina etene loogisesti pisteestä a pisteeseen b, vaan tuntuu välillä sinkoilevan sinne, tänne ja tuonne.  Hienot mielen suunnitelmat muuttuvat lennosta ja vievät kenties aivan erilaiseen lopputulokseen, kuin aluksi mielessämme suunnittelimme. Kuitenkin, kun katsomme polkuamme taaksepäin, ymmärrämme ja näemme, että itseasiassa niissä hetkissä mielelle epäloogisilta tuntuvat sinkoilemiset ovat olleet juurikin se nopein ja suorin reitti siihen pisteeseen, jossa olemme päässeet taas jotain oleellista oivaltamaan, jakamaan ja kasvamaan vahvemmin omaksi itseksemme. Tästä pisteestä voimme taas tehdä uuden suunnitelman, jolla suuntaamme kohti sen hetkistä parasta visiota antaen sen kuitenkin elää, kehittyä ja näyttää itsensä yhä kirkkaampana matkalla luottaen siihen, että se osa meistä, joka hiljaisuutena ajattelumme taustalla tarkkailee, tietää kyllä jo sen, millainen on paras mahdollinen polkumme ja kulloinenkin askeleemme. Meidän täytyy vain pysähtyä tunnustelemaan ja kuuntelemaan sitä. 

 

Palataan hetkeksi vielä siihen kalaan. Mielelle on tärkeää saada tuntea merkityksellisyyttä ja tuo tunne tuntuu olevan hyvin vahvasti sidottuna hyvinvointiimme. Monesti tämä merkityksellisyys on mielen maailmassa kuitenkin riippuvaista tekemisestä, saavutuksista ja kaikenlaisista mitattavista asioista. Mitähän tuo uiskenteleva kala, joka on samalla tavalla erottamaton osa tätä kaikkeutta kuin minä ja sinäkin, ajattelisi saavutuksista ja mielen arvokkuudenmittareista? Varmaankin katsoisi merkittävästi meitä suoraan silmiin ja jatkaisi uimistaan sanomatta mitään…

Mikä on luonnollisinta olemista ja toimintaa sinulle?
Mikä on luonnollisinta olemista ja toimintaa sinulle?

Unohdamme helposti sen, että jo olemassaolomme itsessään on merkityksellistä. Se, että elämä on pulpauttanut meidät tänne olemassaoloon on järkkymätön todiste siitä, että olemassaolollamme on merkitystä. Juuri sinunlaistasi olemista, tekemistä ja toteuttamista maailmankaikkeus haluaa tutkia. Voisiko asia edes olla mitenkään toisin? 

  

Peilaan tätä asiaa vielä hieman syvemmältä siksi, että on olennaista saada ydinuskomuksemme elämänsuuntaisiksi, kun alamme vahvemmin toteuttaa itseämme. Jos kuvittelemme (suorastaan röyhkeästi), että olemassaolomme ei ole arvokasta, pyrimme paikkaamaan tekemisellämme ja saavutuksillamme tuon uskomuksen aiheuttamaa kipua ja ristiriitaa. Tätä arvottomuuden uskomusta vahvistamaan olemme monesti matkaltamme poimineet sitä vahvistavia muiden ihmisten ajatuksia, projektioita ja näkökulmia, joista arvokkuuttamme mittaamme. Voisi sanoa, että arvottomuuden uskomus on myös vahvasti kollektiivinen asia (melkein) koko ihmiskunnassa, erityisesti kulttuureissa, jotka ovat vahvasti tekemis-orientoituneita. Koska mielen on hankala saada mitattavaa määrettä elämästä ja olemassaolosta itsestään, ohitamme koko asian helposti. Kun koemme olemassaolomme jo pohjimmiltaan olevan merkityksellinen ja tärkeä osa tietoisuuden tutkimusmatkaa, voi toimintamme syntyä vapaudesta, ilosta ja innostuksesta sen sijaan, että yrittäisimme toiminnallamme paikata arvottomuuden uskomustamme. Tällainen toiminta, joka syntyy elämänsuuntaisten ydinuskomusten kautta ilosta ja innostuksesta kummuten luo maailmaamme sellaisia rakenteita, innovaatioita, tunnetason elämyksiä ja liiketoimintaa, mitkä palvelevat maailman ja ihmisten kehitystä ja muutosta kaikista suorimmalla tavalla. Kun osallistumme maailmankaikkeuden tanssiin hieman keveämmällä asenteella, meidän ei tarvitse tehdä asioita ansaitaksemme arvoa, vaan kauttamme saa tapahtua ja virrata asioita siksi, että ne ovat innostavia, laajentavia ja opettavaisia niin meille itsellemme kuin automaattisesti muillekin.

 

Otetaan siis tänäänkin laajentavia ja innostavia, kenties pienen hetken hieman hapuilevan tuntuisia askelia kohti totuudellista itseämme. 🙂

 

Rakkautta päivääsi!

– Topi

 

 

 

ps. lisää uskomustyöskentelystä tulossa pian, pysy taajuuksilla liittymällä etusivulta postituslistalle!

 

Jos pidit lukemaasi antoisana, vinkkaa artikkelista ystävällesikin.